Voi mikä aamu takana... Onneksi huomenna on jo perjantai! (Kello on soimassa tänä aamuna kyllä oikeaan aikaan, toisin kuin eilen aamuna.) Herään kompuroiden ylös ja aioin pitää kiinni eilisillan päätlöksestä ja lähteä pyörällä töihin, vaikka pihassa seisova auto hieman houkutteleekin. Pääsiäsiloman jälkeen aamuherätykset ovat olleet taas turkasen vaikeita... Vaatehuoneessa on varmaan käynyt yöllinen varas, kun näyttää ettei siellä ole mitään kivaa päälle laitettavaa! Tänään on siis taas " ei mitään päälle laitettavaa päivä".
Päätä särkee tänäkin aamuna, niin kuin melkein joka aamu tällä viikolla on koskenut enemmän tai vähemmän. Alan meikkaamaan. Luomiväri tekee tepposet! Sitä tulee sutiin ihan mammuttimäärä ja väriä pölähtää kasvoille ylt ympäriinsä.
Fillari on autotallissa talven jäljiltä kaiken romppeen takana. Onneks ihana mieheni kiitää apuun ja kaivaa pyörän rouvalle esiin. Kello kiittää ja takaraivossa alkaa tikittää kiireen tuntu. Pyöräilykypärä näyttää tänään erityisen tyhmältä ja jätän sen laittamatta päähän. Nyt vaan toivotaan ettei kallo kopsahda matkalla halki. Vannotan itselleni, että ostan uuden kypärän heti kun sopiva yksilö osuu kohdalle.
Pääseen pyörän selkään, takakumi hieman tyhjänä alan polkea työpaikkaa kohden. Matkalla muistan, että olen sopinut pari "meetinkiä" toiseen paikkaa.. Se siis tietää, että joudun kantamaan valtaisaa tavaramäärää tänään pyörällä paikasta toiseen.
Ennätän kuin ennätänkin ajoissa työpaikalle. Pientä pintahikeä pukkaa, mutta raitisilma ja pyöräily on kuitenkin ihmeen piristävää ja mukavaakin. Menen tarkastamaan peilistä pyöräilyn aiheuttamat vahingot habitukselleni. Hiukset kärsineet pahiten. (Hitsi, että kuulostaa muuten turhamaiselta) Luonnontaipuisat hiukseni eivät pidä kosteassa säässä pyöräilystä... Ei tietoakaan että ne olisivat tavanneet herra suoristusrautaa tänä aamuna.
Tekipä hyvää hieman purnata! Tästä on hyvä jatkaa päivää!
(Kuvat Marie Claire: Purple Reing Fashion pictures)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thanks for your lovely comment!